Kissan historiaa

Jotta voi ymmärtää nykyisyyttä, pitää tietää jotain menneisyydestä. Siksi onkin hyvä sukeltaa hetkeksi kissan monivaiheiseen historiaan. Aloittakaamme siitä, että aikoinaan dinosaurusten joukkotuho vapautti monia ekolokeroita. Ekolokero tarkoittaa jonkin lajin asemaa eliöyhteisössä. Niin kuin hyvin usein luonnossa tapahtuu, tyhjät ekolokerot täyttyvät nopeasti uudenlaisilla lajeilla, ja niin syntyivät nykyään tunnetut varsinaiset petoeläimet. Sen jälkeen erittäin monien, osittain vielä hämärän peitossa olevien välimuotojen kautta kehittyi nykykissan villi kantamuoto eli villikissa. Nykyisin meillä kotona kehräävien karvapallojen ja villikissojen välillä ei ole suuria rakenteellisia eroja.

Koiran hyödyt ihmiselle keksittiin ehkäpä jo 40 000 vuotta sitten. Kissoja ei tiettävästi kuitenkaan alettu kesyttää ennen maanviljelyskautta. Arvellaan, että muinaiset egyptiläiset kiinnostuivat niistä noin 6000-3000 vuotta sitten. Tämä ei varmasti yllätä, koska suurin osa on luultavasti kuullut muinaisten eyptiläisten arvostuksesta kissoja kohtaan. Niitä pidettiin suorastaan jumalallisina olentoina. Egyptin lisäksi kissojen jäänteitä on ihmisasutuksen parista kuitenkin löydetty jo 8000 vuoden takaa. Näiden kissojen kesyydestä tosin ei ollut varmuutta. Kissoja hyödynnettiin lähinnä sodankäyntiin viljavarastoissa tuhoa tekeviä hiiriä ja rottia vastaan, joten niiden kesyttäminen ei sen takia ollut tarpeellista. Egyptiläisillä kuitenkin oli uskonnossaan esimerkiksi leijonajumala, jonka yhtäläisyydet kissan välllä huomattiin nopeasti. Tämän takia oli loogista pyrkiä myös lähempään kontaktiin kissojen kanssa. Niistä tuli sen aikaisille ihmisille niin pyhiä ja tärkeitä, että kissan surmaamisesta sai kuolemanrangaistuksen. Kissoja oli tapana myös muumioida.

Myöhemmin kissa muuttui rakastetusta vihatuksi. Keskiajalla kissat liitettiin noituuteen, koska noidaksi epäilty nainen oli joskus ottanut hoiviinsa kulkukissan. Tällöin myös kissaa syytettiin noituudesta. Toki myös muut noidiksi epäiltyjen lemmikkieläinlajit saivat saman leiman. Kissa – ja etenkin musta sellainen – nousi kuitenkin vielä nykypäivänäkin tunnistetuksi noituuden symboliksi. Keskiajalla pidettiin usein myös kissanpolttajaisia, joissa usein joku taikauskoon liittyvä lukumäärä, esimerkiksi 13 kissaa, heitettiin roviolle vaikkapa hyvän sato-onnen toivossa.

1700-luvulla kirkon hellittäessä otettaan yhteiskunnan rakenteista tuli kissoista jälleen suosittuja. Ne herättivät positiivisia tuntemuksia muun muassa Ranskan ja Englannin ylhäisön keskuudessa. Siellä syntyi muun muassa rakastettu satu Saapasjalkakissa. Kissoista tuli jälleen myös ihmisten työkavereita. Ne pitivät hiirikantaa kurissa esimerkiksi paperivarastoilla Ranskan valtion paperinpainatuksessa. Kissoja käytettiin myös laivakissoina tekemässä mitäpä muutakaan kuin suojelemassa ruokavarastoja. Nämä pestit ovat olleet myös kissojen kannalta erittäin hyödyllisiä, koska sanotaan, että hiiri sisältää kaikki kissan tarvitsemat ravintoaineet.

Kissa on siis kautta aikojen herättänyt ihmisissä suuria tuntemuksia laidasta laitaan, ja se on ollut myös hyödyllinen apuri tuholaistorjunnassa. Jos haluat perehtyä vielä lisää kissan mielenkiintoisen monivaiheeseen historiaan, voit tehdä sen esimtäällä, jossa aiheesta on erittäin kattavasti tietoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *